Eija Pouta & Erkki Mäntymaa | 14. marraskuuta 2019
Maailman ilmatieteen järjestön pääsihteerin Petteri Taalaksen mukaan ilmastonmuutoksen voi torjua vain fossiilisen energian käyttöä vähentämällä: ”Ratkaisuun vaaditaan fossiilisen energian käytön radikaali vähentäminen”. Suomen tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 80–95 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Tavoite on kuitenkin vasta tavoite. Toimenpiteitä tarvitaan, jotta kansalaiset voivat katsoa tulevaisuuteen ilman ilmastoahdistusta.
Tuulivoimaloiden määrä kasvussa
Tuulivoima on yksi ratkaisu muiden joukoissa. Kun tuulivoiman kannattavuus on noussut viime vuosina tekniikan kehityksen myötä, uusia tuulivoimaloita odotetaan rakennettavan yhä enemmän. Maakuntakaavoittajat ovat etsineet tuulivoimaloille soveltuvia alueita erityisesti länsirannikolta, merialueilla ja Lapin tuntureilla. Sijoittamispäätöksiin ovat vaikuttaneet sähköntuotantoedellytykset, rakennettavuus sekä monet ympäristötekijät, kuten maisema- ja melukysymykset. Tällä hetkellä suunnitelmissa on runsaat 200 tuulivoimalaprojektia eri puolille Suomea.
Tuulivoima ratkaisee pitkänaikavälin energiahaasteita, mutta muutokset ihmisten lähiympäristössä aiheuttavat myös huolta. Vaikka tuulivoiman vaikutusaika on lyhyt verrattuna ilmastonmuutoksen aikajänteeseen, on 30 vuoden käyttöikä myllylle silti pitkä ihmisen aikaperspektiivissä. Maisemavaikutuksia, visuaalisia häiriöitä ja meluhaittoja voidaan vähentää hyvällä suunnittelulla. Maakuntakaavoissa tuulivoima-alueet on sijoitettu metsäisille harvaan asutuille vyöhykkeille etäälle kuntakeskuksista. Vaikka toteuttamamme kyselyn mukaan 70 % lounaissuomalaisista kannattaa tuulivoimaloiden rakentamista, tuulivoimalan ilmestyminen lähialueelle myös huolestuttaa.
Miten haittoja torjutaan?
Yksi mahdollisuus tuulivoiman haittojen torjuntaan löytyy metsien käsittelystä. Tuulivoimaloiden häiritseviä vaikutuksia Suomessa voitaisiin joissakin tapauksissa vähentää niin, että maanomistajat välttäisivät metsänhakkuita tai harjoittaisivat asuinalueiden ja tuulivoimaloiden välimaastossa kevyempää metsienkäsittelyä, esimerkiksi jatkuvaa kasvatusta tai kiertoaikojen pidentämistä. Tarkoituksena olisi, että valtaosa puustosta säilyisi peittäen tuulivoimalat näkyvistä. Näitä metsäalueita voidaan kutsua maisemakilviksi. Jos metsänomistajat jättäisivät hakkaamatta varttuneita metsiä myllyjen suuntaan, koetut haitat ehkä lieventyisivät tai poistuisivat kokonaan.
Käytännön toteutus noudattaisi Payment for ecosystem services -ajatusmallia. Jos metsänomistajat lykkäisivät hakkuita metsätaloudellisesti parhaasta ajankohdasta, he kärsivät rahallisia menetyksiä. Varttuneet metsät tuottavat kuitenkin eniten maisemaan liittyviä ekosysteemipalveluita. Vastakkain ovat metsien alueen asukkaille ja siellä liikkuville tuottamat maisemahyödyt ja metsänomistajille koituvat taloudelliset tappiot. Jos metsänomistajille korvattaisiin hakkuiden lykkäämisestä aiheutuneet tulonmenetykset, heidän suhtautumisensa ekosysteemipalveluiden tuottamiseen voisi olla suopea. Metsäomistajille sopimukset hakkuiden lykkäämisestä olisi vapaaehtoisia ja määräaikaisia.
Kuka maksaa?
Mutta kuka ”omistaa” maiseman ja kenen tulisi maksaa korvaukset? Paikalliset asukkaat voisivat joissakin tapauksissa olla valmiita maksamaan metsien tuottamasta maisemahyödystä. Toisaalta he voivat kokea olevansa maiseman omistajia, jos ovat asuneet alueella pitkään. Maisemasta on ajanoloon tullut yhteisvaranto (the commons). Silloin heille pitäisi maksaa korvausta siinä tapauksessa, että maisema pilaantuisi tuulivoimaloiden rakentamisen takia. Mahdollista olisi myös useamman osapuolen tulo mukaan, jolloin hyvitykseen tarvittavien varojen keräämiseen saattaisivat olla valmiita osallistumaan myös voimalahankkeista hyötyvät energiayhtiöt sekä alueiden kunnat.
Kyselytutkimus on näyttänyt, että asukkailta löytyy kiinnostusta. 36 % vastaajista ilmaisi halukkuutta osallistua maisema-arvokaupan hierontaan. Myös maanomistajien vastaukset kertoivat kiinnostuksesta, jopa 74 % oli halukas osallistumaan maisema-arvokauppaan. Seuraavana askeleena onkin tutkia, kuinka maisema-arvokaupan käytännön järjestelyt toteutettaisiin.