BLOGI | 15. JOULUKUUTA 2020
Koronavirusepidemia on tuonut esiin eurooppalaisen ja kansallisen päätöksenteon koordinaation puutteellisuuden pandemian kaltaisissa kriisitilanteissa. Tätä ongelmaa ja kriiseihin varautumisen kehityskohteita selvitetään Suomen Akatemian Covid19-erityishaun rahoituksen saaneessa Preparing for the next waves: towards cooperative and legitimate pandemic governance in Europe -hankkeessa, jonka suunnitelma pohjautuu STN PALO-konsortiossa jo käynnissä olevaan tutkimustyöhön. Turun yliopiston tutkijat haastattelevat hankkeessa kansallisella ja EU-tasolla toimivia päätöksentekijöitä siitä, mikä EU:n ja sen jäsenvaltioiden välillä on mennyt koronakriisin hoitamisessa pieleen ja missä asioissa olisi parannettavaa.
Keskeinen Euroopan ongelma, johon tutkimus vastaa, on samalla sekä inhimillinen että rakenteellinen: EU-yhteisön jäsenten tulisi kyetä ripeään koordinaatioon kentällä, jossa vastuu on kansallisella tasolla. Oivallisia näkemyksiä EU:n koordinaatio-ongelmista koronakriisissä tarjoaa tv-dokumentti Euroopan koronaloki: vyöry ja vastarinta, jossa Markus Leikola haastattelee muun muassa vuoden 2019 joulukuussa EU-komission historian ensimmäisenä kriisinhallintakomissaarina aloittanutta Janez Lenarcicia ja Euroopan tartuntatatautivirasto ECDC:n tutkimusjohtaja Mike Catchpolea.
Dokumentista käy ilmi, miten EU:n ja jäsenmaiden välinen toimivaltajako vaikuttaa tiedonkulkuun. Lenarcic toteaa, että EU:ssa ihmisten liikkumiseen ja terveyteen liittyvissä asioissa päätäntävalta on jäsenmailla ja komissiolla on asiassa vain neuvonantajan rooli. EU:n neuvonanto asioissa, jotka ylittävät sen toimivallan vaikeutuu entisestään, kun uutistila on ahtaalla. Esimerkiksi komission tammikuun lopussa esittämät neuvot pandemiaan varautumiseksi jäivät Brexit-uutisoinnin jalkoihin, kun media seurasi Ison-Britannian historian (toistaiseksi) viimeistä Euroopan parlamentin täysistuntoon osallistumista.
Taudin uudenlainen käyttäytyminen korosti entisestään eurooppalaisen koordinaation puutteita. Edes ECDC ei tiennyt tammikuussa Covidin olevan monin verroin SARSia salakavalampi kyvyssään tarttua jo ennen varsinaisia oireita. Tietämättömyydestään huolimatta ECDC varmisti toimenkuvansa mukaisesti tammikuun lopussa kultakin jäsenmaalta, onko niillä riittävästi henkilökuntaa ja tarvittavaa teknistä kapasiteettia testaamiseen. Jäsenmaat vastasivat kyllä. Sitä ei kuitenkaan tarkastettu, onko heillä testaamisessa välttämätöntä testiainetta, reagenssia. Reagenssin puutteen myötä testaamisessa, jäljittämisessä sekä yksilökohtaisissa toimissa myöhästyttiin.
Kriisissä oli aluksi kyse myös halusta välttää ikävät seuraukset, joita voimakas ja mahdollisesti yliampuva talouden toimintaan puuttuminen aiheuttaisi. Lenarcic näkee kriisinhallinnan epäonnistumisen taustalla sen, että kukaan ei yksinkertaisesti osannut kuvitella Covidin olevan jotenkin erilainen kuin aiemmat SARS- ja MERS-koronavirukset. ”Tammikuussa ihmiset pitivät sitä yhä pian ohimenevänä lievänä kausi-influenssana. Kukaan ei halunnut aiheuttaa haittaa taloudelleen sellaisen takia”, Lenarcic selittää.
Preparing for the next waves -hankkeessa tehtävät haastattelut syventävät tämän kaltaisia näkökulmia ja pohtivat, miten jatkossa pitäisi toimia. Tutkimushankkeen toisessa osassa laaditaan laaja kyselytutkimus ja järjestetään puntaroiva kansalaiskeskustelu, jossa kansalaiset pääsevät pohtimaan eri poliittisten toimenpiteiden perusteluja ja hyväksyttävyyttä. Tarkoituksena on selvittää, miten kansalaiset suhtautuivat lakiin perustuviin kieltoihin, määräyksiin ja suosituksiin ja ymmärsivätkö he näiden eroja. Tutkimuksen odotetaan hyödyttävän pandemian sekä muiden kriisien hallintaa jatkossa.