BLOGI | 10. MARRASKUUTA 2021
Deliberatiivisten eli puntaroivien kansalaiskeskustelujen käyttö ei ole vielä vakiintunut osaksi suomalaista demokratiaa. Esteitä tälle ovat tietämättömyys sekä resurssien – niin ajan kuin rahan – riittämättömyys. Vakiinnuttamisesta voi seurata hyötyjä, jotka voivat vahvistaa myös edustuksellista demokratiaa.
OECD julkaisi vuonna 2020 laajan raportin, joka käsittelee sen jäsenmaiden käyttämiä kansalaisosallistumisen menettelyjä. Raportti keskittyy puntaroivan demokratian mukaan järjestettyihin kansalaisosallistumisen malleihin.
Raportissa käydään läpi erilaisia malleja ja hyviä käytäntöjä sekä arvioidaan sitä, mitkä tekijät vaikuttavat osallistamismallien onnistumiseen. Raportti osallistuu keskusteluun siitä, miten puntaroiva kansalaisosallistuminen voitaisiin vakiinnuttaa osaksi olemassa olevaa demokraattista päätöksentekoprosessia, eli miten kansalaisosallistuminen voitaisiin institutionalisoida.
Demokratiakokeiluista oppia vakiinnuttamiseen
Suomessa ja erityisesti muualla maailmassa on jo pitkään kokeiltu erilaisia puntaroivan kansalaisosallistumisen malleja. Kokeilujen perusteella on saatu paljon tietoa siitä, miten ne vaikuttavat osallistujien mielipiteenmuodostukseen sekä erilaisiin kansalaistaitoihin ja hyveisiin. Kokeilut ovat myös kertoneet, miten tietopohjaisia ja rakentavia kansalaisten käymät keskustelut ovat, millaiset järjestelyt ovat kaikkein onnistuneimpia ja miten hyvin satunnaisotokseen perustuva osallistujajoukko edustaa kaikkia kansalaisia.
Kokeilujen puutteena on, että ne ovat yksittäisiä ja usein irrallisia varsinaisesta poliittisesta päätöksentekoprosessista. Yksittäisiä kansalaiskeskusteluja voidaan käyttää tarkoitushakuisesti. Poliitikot voivat kääntyä kansalaisten puoleen silloin, kun haluavat oikeutusta jo päätetylle politiikalle, he voivat hakea tukea omille näkemyksilleen tai siirtää oletetusti epäsuosiota tuovat päätökset kansalaisten ratkaistaviksi. Kansalaisosallistumisen vakiinnuttaminen osaksi päätöksentekoa jonkin pysyvän ja ennalta määritellyn prosessin kautta välttäisi tämän tyyppisen tarkoitushakuisen kansalaisten kuulemisen.
Joitakin esimerkkejä vakiintuneista käytännöistä on jo olemassa. Esimerkiksi Belgian saksankielisessä osassa ja Pariisin kaupungissa suoraa kansalaisosallistumista toteutetaan säännellyn mallin mukaisesti. Yhteistä molemmille malleille on, että satunnaisotannalla valittu joukko kansalaisia kokoontuu pidemmäksi aikaa ja voi tehdä aloitteita puntaroivien kansalaispaneelien tai juryjen järjestämiseksi. Kansalaiskokous myös seuraa puntaroivien paneelien tai juryjen vaikutusta poliittisessa päätöksentekoprosessissa.
Kansalaisosallistumisen vakiinnuttamisen esteet ja hyödyt
Mikä sitten on esteenä kansalaisosallistumisen vakiinnuttamiseen? Suurin este saattaa edelleen olla se, että sekä poliittisilla päättäjillä että kuntalaisilla on liian vähän tietoa puntaroivista kansalaiskeskusteluista. Suomessa voidaan vierastaa eritoten satunnaisotantaa, jota meillä ei sovelleta missään vakiintuneissa instituutioissa. Monissa maissa oikeusistuinten kansalaisjuryt kootaan satunnaisotoksen perusteella, mikä saattaa vaikuttaa siihen, että menettely on näissä maissa tutumpi kansalaisille ja poliittisille päättäjille.
Päättäjät voivat vierastaa suoraa kansalaisosallistumista myös, jos he epäilevät kansalaisten tietotasoa ja kykyä rakentavaan keskusteluun ja harkittuun mielipiteenmuodostukseen. Monissa puntaroivan demokratian sovelluksissa osallistujille annetaan etukäteen tietoa keskusteltavasta teemasta ja keskustelusta pyritään saamaan rakentavaa erityisillä keskustelusäännöillä ja moderoinnilla. Tehdyt kokeilut myös osoittavat, että näillä menettelyillä pystytään takaamaan rakentava ja tietopohjainen keskustelu.
Kun järjestimme Turussa keskustan liikennejärjestelyjä koskevan kansalaispaneelin, otimme puoleen pienryhmistä kaksi valtuutettua mukaan keskustelemaan yhdessä kansalaisten kanssa. Valtuutettujen haastattelut kansalaispaneelin jälkeen paljastivat, että osa valtuutetuista oli yllättyneitä siitä, miten taitavia tavalliset kansalaiset olivat keskustelemaan vaikeistakin teemoista. Valtuutetut olivat myös tyytyväisiä siihen, että kansalaispaneelissa oli mahdollista kuulla näkemyksiä myös niiltä kuntalaisilta, jotka eivät tavallisesti ole aktiivisia ottamaan yhteyttä tai tapaamaan poliitikkoja vaalitoreilla. Valtuutetut siis arvostivat satunnaisotoksen perusteella muodostettua osallistujajoukkoa.
Osa poliitikoista voi pelätä, että valtaa luisuu pois heidän käsistään, kun kansalaiset päästetään puntaroimaan päätöksenteon kohteena olevia kysymyksiä. Tämän pelon hälventämiseksi on hyvä päättää jo ennakolta, miten kansalaispaneelin tulosta käytetään poliittisessa päätöksentekoprosessissa. Kansalaisten vaikuttaminen voi olla aitoa, vaikka lopullinen päätösvalta säilyykin vaaleilla valittujen edustajien käsissä.
Suoran kansalaisosallistumisen esteenä voi tietämättömyyden ohella olla myös, osin oikeutettukin, pelko siitä, että kansalaisosallistaminen vie paljon resursseja, viranhaltijoiden aikaa ja rahaa. Pidemmäksi ajaksi valittu paneeli vähentää näitä kustannuksia ainakin jonkin verran, koska tällöin paneelia ei tarvitse muodostaa aina uudestaan kunkin kysymyksen käsittelyä varten. Oleellista kansalaisosallistumisen institutionalisoinnissa on, että kansalaisten tekemien suositusten asema poliittisessa prosessissa on tarkkaan määritelty, jotta osallistaminen ei ole näennäistä ja jotta kaikki tahot tietävät jo etukäteen, mikä rooli kansalaispaneelin tuloksilla on.
Suomessa vakiintuneita malleja puntaroivien kansalaiskeskustelujen käyttöön ei vielä ole ja esimerkiksi kuntatasolla suoraa kansalaisosallistumista hyödynnetään vaihtelevasti. Käytäntöjen institutionalisoiminen olisi tärkeää Suomessakin, koska vakiintunut asema heikentää mahdollisuuksia käyttää kansalaisosallistumista oikeuttamaan jo tehtyjä päätöksiä tai käyttämään niitä tarkoitushakuisesti.
OECD-raporttia käsiteltiin PALOn järjestämässä tilaisuudessa ”Where is Finland on the Deliberative Wave?” 29. syyskuuta 2021. Tutustu tilaisuuden materiaaleihin.