BLOGI | 10. MARRASKUUTA 2021
Puntaroivia kansalaiskeskusteluja on ehdotettu ratkaisuksi tulevien sukupolvien parempaan huomioimiseen päätöksenteossa. Tutkimuksissa toiveelle on saatu alustavaa tukea, mutta tulevaisuuden ihmisten asemaan asettuminen on silti helpommin sanottu kuin tehty.
Olemme tutkineet PALO-hankkeessa erilaisia keinoja lisätä tulevien sukupolvien huomioimista päätöksenteossa. Kaikkien pitkävaikutteisiin päätöksiin liittyvien vaikutusten huomioon ottaminen ei ole mikään yksinkertainen tehtävä varsinkin, kun vielä syntymättömät ihmiset eivät luonnollisesti voi itse olla kertomassa, mitä toivoisivat meidän tänä päivänä päättävän.
Puntaroivia kansalaiskeskusteluja on ehdotettu yhdeksi tavaksi lisätä ylisukupolvista oikeudenmukaisuutta, sillä ne muun muassa auttavat asettumaan toisten ihmisten asemaan ja katsomaan ongelmia useasta perspektiivistä. Voisivatko siis myös jälkipolvien näkökulmat tulla puntaroinnin myötä paremmin huomioiduksi?
Ryhdyimme tutkimaan asiaa kenttäkokeen avulla yhteistyössä Satakunnan maakuntaliiton kanssa. Maakuntaliitto oli parhaillaan valmistelemassa vuoteen 2050 ulottuvaa maakuntasuunnitelmaa, jonka yhteydessä oli luontevaa järjestää maakunnan tulevaisuutta käsittelevä puntaroiva kansalaiskeskustelu. Kansalaiskeskustelun osallistujat pääsisivät pohtimaan Satakunnan kehittämisen tärkeimpiä pitkän aikavälin tavoitteita ja samalla antamaan osasta suunnitelmaa palautetta maakuntaliitolle. Ennen ja jälkeen keskustelun tehtävillä kyselyillä tutkittaisiin sitä, vahvistaisiko puntarointi tulevien sukupolvien näkökulmien huomioimista yleisesti, ja lisäisikö se valmiutta tehdä uhrauksia tulevien sukupolvien hyvinvoinnin nimissä.
Mielikuvaharjoitukset apuna mahdollisten tulevaisuuksien hahmottamisessa
Tulevaisuuden tutkimuksessa ja skenaariotyöskentelyssä hyödynnetään toisinaan erilaisia mielikuvaharjoituksia, joiden on määrä auttaa mahdollisien tulevaisuuksien hahmottamisessa. Japanissa tällaista mielikuvaharjoitusta on hyödynnetty osana puntarointia innovatiivisella tavalla.
Siellä tutkijat järjestivät puntaroivia kansalaiskeskusteluja, joissa keskustelijoiden tehtävänä oli kehittää tulevaisuuden visioita kotikaupungeilleen ja määritellä tärkeimpiä toimenpiteitä näiden visioiden edistämiseksi. Keskusteluissa osa osallistujista sai tehtäväkseen edustaa nimenomaan tulevaisuuden asukkaiden näkökulmaa. Keskustelijat orientoituivat tehtäväänsä kuvittelemalla ”aikamatkustavansa” määrättyyn vuoteen tulevaisuudessa ja tarkastelevansa kotikaupunkiensa tilannetta sieltä käsin.
Tutkijat havaitsivat, että tulevia sukupolvia edustaneiden ryhmien visiot poikkesivat selvästi nykyhetkeä edustaneiden ryhmien tuotoksista ja laajensivat kaupunkien kehitysvaihtoehtojen perspektiiviä.
Aikamatkustuskokeilu Satakunnassa
Japanilaisten esimerkkien innoittamina halusimme sisällyttää myös Satakunnan kansalaiskeskusteluun ”aikamatkustusharjoituksen” ja selvittää, voisiko se vielä vahvistaa puntaroinnin toivottuja vaikutuksia. Harjoitus toteutettiin siten, että kansalaiskeskustelun 55 osallistujaa jaettiin kahteen erilliseen joukkoon, joista toinen kävi läpi normaalin puntaroivan keskustelun prosessin. Toinen joukko puolestaan aloitti puntaroinnin lyhyellä mielikuvaharjoituksella, jonka aikana keskustelijat matkustivat mielessään vuoden 2050 Satakuntaan ja pohtivat, miten vuonna 2050 elävät satakuntalaiset toivoisivat maakuntaa tänä päivänä kehitettävän. Keskustelut ja mahdollinen harjoitus tapahtuivat ohjatusti pienryhmissä, joiden kesto taukoineen oli noin neljä tuntia. Koronatilanteen vuoksi toteutimme keskustelut kokonaan verkossa Zoom-sovelluksen kautta.
Millaisia vaikutuksia puntaroinnilla sitten oli, vai oliko ensinkään? Kyselyvastausten perusteella maakunnan tulevaisuudesta keskusteleminen sai osallistujat aiempaa vahvemmin ajattelemaan, että maakuntaa pitäisi kehittää pikemminkin Satakunnan tulevien asukkaiden näkökulmasta kuin nykyisten asukkaiden näkökulmasta. Samoin valmius tehdä uhrauksia tulevien sukupolvien hyvinvoinnin nimissä lisääntyi hieman. Vaikka kaikilla valitsemillamme mittareilla muutoksia ei ollut havaittavissa, antavat tulokset vahvistusta toiveille siitä, että puntaroinnilla todella voidaan edistää tulevien sukupolvien huomioimista. Nyt järjestetyn kansalaiskeskustelun osallistujajoukko oli varsin pieni, joten yleistyksiä keskustelun vaikutuksista ei voida tehdä. Samansuuntaisia tuloksia on kuitenkin saatu muuallakin: Yhdysvalloissa toteutetussa kokeessa nimittäin havaittiin puntaroivan keskustelun lisäävän valmiutta maksaa suurempia polttoaineveroja ilmastonmuutoksen torjumiseksi.
Entä sitten aikamatkustusharjoitus? Kyselyvastauksissa emme havainneet merkitseviä eroja ”aikamatkustajien” ja tavallisen keskusteluprosessin läpikäyneiden osallistujien välillä. Erojen vähäisyyttä voi selittää pieni osallistujajoukko, mutta myös se, että mielikuvaharjoitus kaiken kaikkiaan oli hyvin lyhyt. Harjoituksen mielikuviin ei myöskään erikseen ohjeistettu palaamaan loppukeskustelun aikana, toisin kuin japanilaisissa tutkimuksissa, joissa osallistujat omaksuivat tulevien sukupolvien roolin koko keskustelun ajaksi. Kiinnostavaa on, että aikamatkustusharjoituksen tehneet osallistujat pitivät tulevaisuuden kuvittelua ja tulevien sukupolvien asemaan asettumista vähemmän helppona kuin muut osallistujat. Ehkäpä mielikuvaharjoituksen tekeminen osoitti, kuinka haastavaa tulevan maailman kuvittelu voi olla, kun sitä tosissaan yrittää.
Blogiteksti perustuu artikkeliin: Kulha, Katariina; Leino, Mikko; Setälä, Maija; Jäske, Maija & Himmelroos, Staffan (2021): For the Sake of the Future: Can Democratic Deliberation Help Thinking and Caring about Future Generations? Sustainability 13(10):5487.