AJANKOHTAISTA | 10. MAALISKUUTA 2018
Valtiotieteellisen yhdistyksen vuosittain järjestämät poltiikan tutkimuksen päivät järjestettiin Turussa 8.-9. maaliskuuta. Tilaisuuden avausluennon piti Alan M. Jacobs (University of British Columbia). Jacobs on tunnettu tutkimuksestaan poliittisen taloustieteen, julkishallinon sekä poliittisen osallistumisen aloilla, ja hänen pitkän tähtäimen poliittista päätöksentekoa käsittelevä teoksensa Governing for the Long Term: Democracy and the Politics of Investment (2011) on palkittu lukuisilla alan palkinnoilla. Luennon otsikko oli ”Policy-Making for the Long-Term. Puzzles and Agendas”. Jacobsin vierailun mahdollisti PALO-hanke.
Luennon päämääränä oli esittää etenemissuunnitelma pitkän tähtäimen poliittiseen päätöksentekoon sekä aiheen tutkimukseen. Pitkän tähtäimen päätöksenteon kannalta keskeisin kysymys on, miksi poliitikot usein epäonnistuvat tulevaisuutta hyödyttävien päätösten tekemisessä vaikka he ja heitä äänestävät ihmiset tulevaisuutta arvostaisivatkin. Jacobs lähestyi kysymystä listaamalla kolme huomattavinta estettä menestyksekkäälle pitkän tähtäimen päätöksenteolle. Ensinnäkin samalla kun nykytilannetta koskeva tieto on tarkkaa, yksityiskohtaista ja paikoin kiireellistä, tulevaisuutta koskeva tieto on hajanaisempaa ja abstraktimpaa. Tämä voi johtaa siihen, ettei tulevaisuuteen kiinnitetä tarvittavaa huomiota. Toiseksi tulevaisuus on epävarmaa. Äänestäjät eivät välttämättä usko poliitikkojen tekemiin lupauksiin samalla kun päättäjät itse eivät voi olla varmoja uudelleenvalinnastaan. Kolmanneksi ne, jotka saattavat kärsiä pitkän tähtäimen päätösten välittömistä seurauksista, tulevat todennäköisesti vastustamaan niitä.
Jacobs luetteli myös keinoja näiden haasteiden ylittämiseksi. Kansalaisten tietoisuutta tulevaisuudesta voi parantaa esimerkiksi esittämällä toimenpiteet tappion välttämisenä. Tutkimusten mukaan ihmiset ovat huomaavaisempia menetyksiä kuin hyötyjä kohtaan ja ovat siten myöntyväisempiä politiikkaehdotuksille, jotka minimoivat tappioita voiton maksimoinnin sijaan. Tulevaisuuteen kohdistuvaa epävarmuutta voi puolestaan vähentää esimerkiksi sitovammalla suunnittelulla tai investoimalla pysyviin ja konkreettisempiin asioihin kuin rahaan. Toinen vaihtoehto on keskittyä instituutioiden uskottavuuden parantamiseen hajauttamalla valtaa tai myöntämällä päätösten veto-oikeus niille, jotka oletettavasti hyötyvät tai kärsivät siitä tulevaisuudessa. Lyhyen aikavälin häviäjien vastustusta voi puolestaan liennyttää esimerkiksi hyötyjen ja haittojen reilummalla ja tasaisemmalla jakaantumisella tai erilaisilla kompensaatiokeinoilla.
Lopuksi Jacobs nosti esille tutkimuskysymyksiä tulevalle. PALO:n tutkimusteemoja ja lähtöoletuksia mukaillen hänkin kysyi, onko puntaroinnilla eli deliberaatiolla mahdollisuuksia parantaa tulevaisuusorientoituneisuutta. Entä onko olemassa olevien instituutioiden mahdollista lisätä päättäjien tulevaisuustietoisuutta ja miten?
Pitkäjänteisestä päätöksenteosta on toistaiseksi vain vähän tutkimusta. Aihepiirin avaukset ovat ollet pitkälti hypoteeseja, jotka vaativat empiiristä lisätutkimusta. Tutkimukselle on Jacobsin mukaan tarvetta, sillä kyse on demokraattisten yhteiskuntien kannalta keskeisestä haasteesta.
Politiikan tutkimuksen päiville osallistui lähes parisataa tutkijaa
Alan M. Jacobs
Lisää aiheesta
Alan M. Jacobs: ”How can democracies manage the future?” (video)
Keynote lecture: Policy-Making for the Long-Term. Puzzles and Agendas (luentotallenne)
Policy-Making for the Long-Term. Puzzles and Agendas (luentoesitys)
Alan M. Jacobs (bio)