SIMO KYLLÖNEN | 16. HUHTIKUUTA 2018
Lukuiset nykypäivän päätökset koskevat tulevia sukupolvia, mutta heillä ei ole mahdollisuutta osallistua päätöksentekoon. Jos tulevat ihmiset voisivat päättää, ylisukupolvinen edustuksellisuus saattaisi yhdistyä mahdollisimman laajan laajaan julkiseen keskusteluun, jossa eri näkemykset tulevaisuudesta tulevat kunnolla puntaroiduksi.
Demokratian oikeutus liittyy perinteisesti ajatukseen ihmisten moraalisesta tasavertaisuudesta ja itsemääräämisoikeudesta. Siksi demokratiassa tulee antaa jokaiselle kansalaiselle yhtäläinen mahdollisuus vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin, esimerkiksi yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden muodossa.
Kauaskantoisten päätösten suhteen nämä demokratian ydinajatukset ovat kuitenkin pahoissa vaikeuksissa. Nykypäivän ilmastopoliittiset päätökset koskevat suuressa määrin ihmisiä satojen vuosien päästä, mutta on selvää, ettei heillä ole pienintäkään mahdollisuutta vaikuttaa näiden päätösten sisältöön. Hehän eivät ole vielä olemassakaan. Ja mikä pahinta, me nykyiset ihmiset voimme päätöksillämme vaikuttaa, ovatko tulevat ihmiset olemassa lainkaan. Ja jos ovat, keitä nuo tulevat ihmiset ovat. Tämä on kaukana tasavertaisten välisestä päätöksenteosta, kuten seuraava ajatuskoe ylisukupolvisesta kansanäänestyksestä tuo hyvin esille.
Isoilla yhteiskunnallisilla päätöksillä on kauaskantoisia seurauksia
Kuvittele, että Suomi järjestäisi kansanäänestyksen energia- ja ilmastopolitiikastaan. Koska päätöksellä on vaikutuksia suomalaisiin useiden satojen tulevien vuosien aikana, niin demokratian hengen mukaisesti ja uusinta aikakoneteknologiaa hyödyntäen äänestämään pääsisivät myös mahdolliset tulevat suomalaiset.
Keitä nuo mahdolliset suomalaiset olisivat, riippuu kuitenkin ratkaisevasti itse tehtävästä isosta päätöksestä, joka alkaa saman tien vaikuttamaan suomalaisten elämään. Ihmisten työ- ja asumisvalinnat vaihtuvat. Näiden seurauksena myös se, keitä he tapaavat ja keiden kanssa päättävät hankkia jälkikasvua, muuttuu päätösten myötä.
Pitkällä aikavälillä tämä tarkoittaa sitä, että isojen, energia- ja ilmastopolitiikan kaltaisten päätösten vaihtoehdoissa maailmaan päätyy kokonaan eri väestöjä. Jos valitsemme kunnianhimoisen ilmastopolitiikan, tulevat suomalaiset vuonna 2150 ovat kokonaan eri ihmisiä kuin ne, jotka asuttavat Suomea tuona vuonna mikäli valitsemme saastuttavamman energiapolitiikan ja pahenevan ilmastonmuutoksen.
Kuulostaa sofistin ongelmalta, mutta tällä seikalla on merkittäviä teoreettisia vaikutuksia demokratian yksilö- ja persoonalähtöisille ydinajatuksille. Jos kaikki mahdolliset tulevat Suomen kansalaiset saisivat äänestää maamme ilmastopolitiikasta, niin isolle osalle valinta olisi varsin helppo: äänestä sen vaihtoehdon puolesta, jossa olisit edes olemassa (vaikka se olisi ilmastokaaoksen maailma). Ylisukupolvinen kansanäänestys ei kuulosta hyvältä, vaikka se olisi mahdollinenkin.
Ylisukupolvisen demokratian toteuttaminen
Meidän on ajateltava ylisukupolvista demokratiaa jollain toisella tavalla. PALOssa tutkimme kahta toisiaan täydentävää vaihtoehtoa. Ensimmäisessä ajatuksena on luoda jonkinlainen demokratian tasavertaisuutta ja itsemääräämisoikeutta kunnioittava ideaalipäätöksenteko, jossa yllä mainitut ongelman vältettäisiin. Millaisen ilmastopolitiikan suomalaiset valitsisivat, jos eivät tietäisi mihin sukupolveen sattuvat syntymään?
Tällainen ideaalipäätöksenteko antaisi osviittaa siitä, millaisia ylisukupolvisen demokratian päätökset parhaassa tapauksessa ovat sisällöltään. Sitten voisimme verrata tosiallisia päätöksiämme ideaalin tuottamiin ja katsoa mihin suuntaan demokratiaamme tulisi muuttaa tulevien sukupolvien näkökulmasta.
Toinen vaihtoehto pohtii suoremmin nykyisen demokratian tulevaisuussuuntautuneisuutta. Millaiset menetelmät lisäävät tulevien sukupolvien näkyvyyttä päätöksenteossa? Tarvitaanko heille omat edustukselliset väylänsä? Tulisiko kauskantoiset päätökset alistaa esimerkiksi erityisen eduskunnan ”tulevaisuuskamarin” hyväksynnälle?
Ilman tulevilta sukupolvilta saatua valtakirjaa tällainen ”tulevaisuuskamari” nostaa kuitenkin väistämättä esiin kysymyksen edustuksen autenttisuudesta. Kuinka tulevaisuuden edustajat tulisi valita? Oikeampi tie saattaakin olla edustuksellisuuden yhdistäminen mahdollisimman laajaan julkiseen kansalaiskeskusteluun, jossa eri näkemykset tulevaisuudesta tulevat kunnolla punnituiksi. Tämän puolesta myös tulevat ihmiset saattaisivat äänestää.