AJANKOHTAISTA | 20. KESÄKUUTA 2019
PALO:n työpaja “Future-Sensitivity of Democracy” järjestettiin Turun kaupunginkirjastossa 17.6.2019. Työpajassa käsiteltiin kysymystä siitä, miten demokraattisessa päätöksenteossa voitaisiin entistä paremmin huomioida päätösten tulevaisuuden seurauksia. Tilaisuudessa kuultiin kolme mielenkiintoista esitelmää, jotka tarjosivat kysymykseen erilaisia näkökulmia.
Prof. Mark E. Warren (University of British Columbia) tarkasteli niin sanotun vaikutus- eli all affected -periaatteen merkitystä puheenvuorossaan ”Rethinking the Future Sensitivity of Democracy through the All Affected Principle”. Vaikutusperiaate on viime aikoina saanut entistä enemmän huomiota, koska poliittisilla päätöksillä maantieteellisesti ja ajallisesti entistä laajempia seurauksia. Vaikutusperiaate näyttääkin entistä useammin olevan ristiriidassa maantieteellisiin rajoihin perustuvan kansallisvaltiojärjestelmän kanssa. Warrenin mukaan vaikutusperiaatteen normatiivinen merkitys on siinä, että se kannustaa pohtimaan päätösten seurauksia kattavammin sekä päätösten vaikutuspiirissä olevien yksilöiden ja ryhmien kuten tulevien sukupolvien asemaa.
Prof. Graham Smith (University of Westminster) käsitteli puheenvuorossaan ”The legitimacy of independent offices for future generations” tulevien sukupolvien institutionalisoitujen ”edustajien” roolia demokraattisissa järjestelmissä. Israelin, Unkarin ja Walesin kokemuksiin perustuen Smith argumentoi, että tulevien sukupolvien edustajat kohtaavat ainakin kahdenlaisia legitimiteettiongelmia. Ensinnäkin normatiivisesta näkökulmasta ongelmallista on se, etteivät ne pysty edustamaan riittävän kattavasti erilaisia intressejä sukupolvien sisällä tai niiden välillä. Toiseksi niiden sosiologinen tai poliittinen legitimiteetti on usein heikolla pohjalla, joten niistä ei todennäköisesti tule pysyviä ja vahvoja instituutioita. Lääkkeeksi näihin ongelmiin Smith esittää sitä, että kansalaisosallistumista vahvistetaan tulevien sukupolvien puolesta tehdyssä päätöksenteossa.
Dr. Nicole Curato (University of Canberra) puheenvuoro “Future-making as practice of public deliberation” käsitteli tulevaisuuden luomista poliittisessa keskustelussa. Tulevaisuuden luomisella Curato viittaa siihen, miten poliittisissa yhteisöissä kuvitellaan yhteistä tulevaisuutta sekä esitetään ja haastetaan sitä koskevia väitteitä. Curaton keskeisin argumentti perustuu etnografiseen tutkimukseen, jota hän on tehnyt luonnonkatastrofien koettelemilla alueilla Filippiineillä. Tutkimukseensa perustuen hän osoittaa, että peruselinehtojen puuttuminen heikentää yksilöiden ja ryhmien kapasiteettia osallistua tulevaisuuden luomiseen.
Kaiken kaikkiaan puheenvuorot ja niistä käydyt keskustelut osoittivat, että tulevaisuuden huomioiminen demokraattisessa päätöksenteossa edellyttää tasa-arvoisia osallistumismahdollisuuksia ja ihmisten eri tilanteiden tunnistamista tässä ajassa. Tämän lisäksi, kuten Simo Kyllönen korosti kommenttipuheenvuorossaan, päätösten tulevaisuuden seurausten eettinen arviointi edellyttää myös pohdintoja sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta. Pitääkö demokraattisessa päätöksenteossa pyrkiä takaamaan tuleville sukupolville yhtä hyvät elinolosuhteet kuin mitä meillä nyt on?