Vesa Koskimaa | Demokratiaa ei tarvitse keksiä kokonaan uudelleen

VESA KOSKIMAA | 30. ELOKUUTA 2018

Demokratian korjaamishankkeissa ratkaisua etsitään usein täysin uudenlaisista toimintatavoista, vaikka vanhojakin instituutioita, kuten puoluelaitosta, voitaisiin kehittää. Jäsenäänestykset sekä deliberaation periaatteiden soveltaminen puolue-elinten toiminnassa ovat esimerkkejä puoluedemokratian kehittämismahdollisuuksista.

Julkisessa keskustelussa kansalaisten ja eliitin etääntymistä ja muita nykydemokratian ongelmia pyritään monesti ratkomaan kokonaan uudenlaisilla kansalaisosallistumisen muodoilla. Alustademokratia, kansalaisaloitteet ja adressit mielletään helposti perinteisten edustuskanavien korvaajiksi ainakin politiikan syötepuolella.

Vaatimus on sinänsä luonnollinen ja oikeutettu, koska perinteiset agendanmuodostajat, poliittiset puolueet, ovat viime vuosikymmeninä johtajavaltaistuneet ja ajautuneet erilaisten ulkoisten ärsykkeiden kuten ”markkinoiden”, median ja EU:n vietäviksi.

Yksinomaan uusiin osallistumismenetelmiin nojaavassa korjaushankkeessa on kuitenkin ainakin kaksi haastetta. Innovaatioiden juurruttaminen on hankalaa, koska ne pyrkivät valtaamaan alaa vankasti vakiintuneilta, yli vuosisadan hallinneilta instituutioilta. Uusiin avauksiin keskittyminen saattaa aiheuttaa myös sen, että vanhat instituutiot, jotka kuitenkin edelleen pitkälti vastaavat länsidemokratioiden hallinnasta, pääsevät rapistumaan kaikessa hiljaisuudessa. Välitila, missä vanhoihin toimijoihin ei enää luoteta mutta uusiinkaan ei oikein vielä uskota, synnyttää potentiaalisesti vaarallisen edustamistyhjiön.

Uusien osallistamiskeinojen lisäksi voitaisiin pohtia myös sitä, miten demokraattisia innovaatioita voidaan hyödyntää puolueisiin kohdistuvan luottamuksen palauttamiseksi. Puolueiden johtajavalintojen alistaminen suoriin jäsenäänestyksiin, jota on Euroopassa koitettu jo varsin laajalti, muistuttaa periaatteeltaan äänioikeuden laajentamista ja on siksi toki enemmänkin vanhasta kuin uudesta maailmasta, mutta se on silti askel oikeaan suuntaan.

Yksittäisten tärkeiden asiakysymysten alistaminen jäsenäänestykseen, mistä esimerkkinä käy Saksan sosiaalidemokraattisessa puolueessa 2000-luvulla vakiintunut tapa kysyä hallitukseen osallistumista koko jäsenistöltä, muistuttaa jo nykyaikaisempaa edustuksellisen demokratian laajennusta, kansanäänestystä.

Vieläkin uudempi ja selvästi nykymaailmaan sijoittuva innovaatio on demokraattinen deliberaatio, jonka yhdistäminen puoluetoimintaan on vasta viime aikoina herättänyt kiinnostusta tutkijapiireissä. Laajasti osallistavan, perinpohjaista puntarointia tavoittelevan ajatustenvaihdon on katsottu voivan elähdyttää kansalaisista vieraantuneiden ja valtaansa puolueissa menettäneiden edustuselinten toimintaa.

Deliberaation voi katsoa tuottavan ainakin kahdenlaisia etuja. Nykyisten ja uusien puoluejäsenten tiiviimpi osallistaminen ja sitouttaminen ensinnäkin vankentanee puolueiden juuria kansalaisyhteiskunnassa ja parantanee puolueperustaisen hallinnan yleistä legitimiteettiä. Lisäksi voidaan ajatella, että puolueiden agendanmäärittelyn avaaminen laajemmalle osallistujajoukolle kykenee nostamaan esiin sellaisia teemoja ja tulkintoja, jotka jäisivät paitsioon ammattimaisessa ja kompleksisessa nykypolitiikassa. Kumpikin etu kaventaa edustamistyhjiötä.

 

Kuva: Hanne Salonen/Eduskunta

 

Vesa Koskimaa

SHARE THIS