Kaisa Herne et al. | Kansalaiset mukaan kansanvallan peruskorjaukseen

KAISA HERNE, LAURI RAPELI, MAIJA SETÄLÄ | 5. MAALISKUUTA 2018


Kansalaisosallistuminen tulisi nähdä mahdollisuutena kehittää suomalaista demokraattista järjestelmää.
Kansalaiset voivat toiminnallaan myös pidentää politiikan aikajännettä: he voivat edesauttaa raskaiden päätösten tekemistä silloinkin, kun poliitikot ovat siihen haluttomia.

Helmikuun lopussa julkistettiin Sitran raportti Kansanvallan peruskorjaus, jonka ovat kirjoittaneet Liisa Hyssälä ja Jouni Backman. Se perustuu laajaan yhteiskunnan eri alojen vaikuttajien haastatteluaineistoon. Kriittisen tilannearvion perusteella kirjoittajat esittävät ehdotuksia kansanvallan uudistamiseksi.

Raportti on tervetullut keskustelun avaus suomalaisen demokratian perusrakenteesta. Julkisuudessa keskitytään tavallisesti päivänpolitiikan teemoihin, kun taas demokraattisen järjestelmän perusinstituutioiden toimivuuden pohtiminen on sangen harvinaista.

Yhdymme pitkälti Sitran raportissa esitettyyn näkemykseen suomalaisen demokratian tilasta. Eniten huolta on jo pitkään aiheuttanut poliittisen osallistumisen lasku. Suomalaisten äänestysinto on viime vuosikymmeninä laskenut suhteellisen tasaisesti, jäsenyys puolueissa suorastaan romahtanut. Erittäin huolestuttava uutinen on suomalaisten nuorten alhainen kansalaispätevyyden tunne. He kokevat, etteivät voi omalla toiminnallaan vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon.

Raportissa huomioidaan, että erityisen huonosti edustuksellinen järjestelmä vastaa pitkän tähtäimen ongelmiin vaalikausien rajoittaessa poliittisten päätöksentekijöiden perspektiiviä. Monet tärkeät päätökset, kuten esimerkiksi ilmastonmuutoksen vaikutusten hillintä tai yhteiskunnan rakenteelliset muutokset, vaatisivat kuitenkin (hyvin) pitkän tähtäyksen vaikutusten huomioimista.

Olemme raportin kanssa samaa mieltä myös siitä, että suomalainen järjestelmä nojaa vahvasti edustuksellisuuteen, kun taas suoran kansalaisvaikuttamisen keinoja on vain vähän käytössä. Sitran raportissa esitetyt toimenpiteet koskevat miltei yksinomaan edustuksellista järjestelmää – vaaleja, eduskuntaa, puolueita ja valtioneuvostoa.


Nykyjärjestelmä kaipaa päivitystä kansalaisten osallistamisessa

Vaikka edustuksellista järjestelmää tulee kehittää, näkemyksemme mukaan suomalainen poliittinen järjestelmä kaipaisi kuitenkin päivitystä nimenomaan kansalaisten osallistamisen osalta. Uudet kansalaisvaikuttamisen keinot voisivat lisätä kansalaisten kiinnostusta ja osallistumista sekä demokraattisen järjestelmän oikeutusta.

Suomalainen kansalaisaloitejärjestelmä on herättänyt kansainvälistä kiinnostusta. Tanskassa omaksuttiin äskettäin vastaava instituutio juuri Suomen esimerkin perusteella. Muutoin Suomessa on käytetty uusia osallistumismuotoja melko varovaisesti. Runsaimmin kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia löytyy kuntatasolta.

Taustalla näyttää olevan eräänlainen epäluottamus kansalaisten poliittista pätevyyttä kohtaan. Ajatellaan, että kansalaisten osallistuminen johtaa helposti tempoilevaan, lyhytjänteiseen ja kapeakatseiseen politikointiin. Olennaiseksi kysymykseksi muodostuu kuitenkin se, miten kansalaisten osallistuminen tapahtuu ja miten se kytkeytyy edustukselliseen päätöksentekoon.


Kansalaisosallistumisella pitkäjänteisyyttä päätöksentekoon

Erityisesti puntaroivaan kansalaiskeskusteluun eli deliberaatioon perustuvien kansalaisosallistumisen on osoitettu lisäävän kansalaisten poliittisen tietämystä sekä ymmärrystä eri näkökantoja kohtaan. Deliberatiivisia kansalaisfoorumeita on käytetty maailmalla, ei ainoastaan kansalaisten kuulemiseen, vaan aidosti suunnittelun ja päätöksenteon osana.

Esimerkkinä mainittakoon Irlannin perustuslakiuudistukset, joissa kansalaiskeskusteluja käytettiin uudistuksen valmistelussa. Mongolian perustuslakia ei nykyään voi muuttaa ilman laajaa kansalaisdeliberaatiota. Yhdysvaltojen Oregonissa käytössä oleva kansalaisaloitteiden arviointijärjestelmä on osoittautunut toimivaksi järjestelmäksi. Siinä kansalaisraadin laatimat suositukset auttavat äänestäjiä puntaroimaan vaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia kansanäänestyksen kohteeksi tulevista kysymyksistä. Rohkaisevia esimerkkejä on, jos halutaan noudattaa Sitran raportin tehtyä ehdotusta uusien kansalaisosallistumisen muotojen ennakkoluulottomasta kehittämisestä.

Tämän hetken demokratian ongelmat ovatkin suurelta osin puoluepolitiikan ongelmia. Kansalaisosallistuminen on paljolti käyttämätön voimavara näiden kipukohtien parantamisessa, eikä kansalaisia tulisi siksi nähdä uhkana vaan mahdollisuutena demokratian peruskorjauksessa. Kansalaiset eivät välttämättä ole lyhytnäköisiä, vaan voivat toiminnallaan pidentää politiikan aikajännettä. He eivät tavoittele uudelleenvalintaa ja voivat siten edesauttaa raskaiden päätösten tekemistä silloinkin, kun poliitikot ovat siihen haluttomia.

 

Kuva: nurpax on VisualHunt / CC BY