Harri Hänninen | Hiilineutraaliutta kaavoituksella – utopiaa vai dystopiaa?

Harri Hänninen | 10. helmikuuta 2020

Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelman tavoitteena on tehdä Suomesta hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Hiilineutraalius tarkoittaa, että hiilidioksidipäästöt ovat korkeintaan yhtä suuret kuin hiilinielut.

Vaikka politiikan ensisijainen tavoite on vähentää päästöjä, kokonaan niistä ei koskaan päästä eroon. Siksi tarvitaan nieluja, joilla päästöt nollataan. Metsät ovat Suomen merkittävin hiilinielu, ja käytännössä ainoa, johon voidaan laajassa mitassa ihmistoimin vaikuttaa.

Nielujen ohella tärkeä rooli on metsien hiilivaraston säilymisellä. Metsämaa ja puut paitsi sitovat, myös varastoivat hiiltä. Hiilineutraaliuden tavoittelussa on siksi tärkeää, että metsät pysyvät metsinä ja puusto hyväkasvuisena. Ilmastopolitiikassa puhutaan maankäyttösektorista. – Tässä on pelikenttä kaavoitukselle.

Maankäyttösektorilla päästöjä voidaan vähentää muun muassa ehkäisemällä metsien siirtämistä muuhun maankäyttöön, torjumalla metsäkatoa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana metsää on raivattu Suomessa infra-, asuin- ja liikerakentamiseen sekä pelloiksi vuosittain noin 19 000 hehtaaria. Tästä aiheutuva vuotuinen nettopäästö on ollut noin 3,6 miljoonaa tonnia hiilidioksidia. Ilman tätä maankäyttösektorin nielu olisi lähes viidenneksen suurempi.

Varsinais-Suomen maakuntaliitto laatii parhaillaan luonnonarvojen ja -varojen vaihemaakuntakaavaa. Siihen valmistellaan kehittämisperiaatemerkintää, jonka avulla pyritään säilyttämään laajat, yhtenäiset ja merkittävät metsäalueet metsinä.

Tällaiset kehittämisperiaatemerkinnän rajaamat metsäalueet on valittu luontoarvoiltaan merkittävien alueiden joukosta, joten samalla ne turvaavat myös luonnon monimuotoisuutta. Kyseiset metsät kuuluvat luontoarvoiltaan parhaimpaan viidennekseen Suomessa. Metsien hoitoa ja hakkuita ei kuitenkaan ole merkinnällä rajoitettu: metsämaata ei vain tule muuttaa muuhun käyttötarkoitukseen.

Käytännössä kehittämisperiaatemerkintä tarkoittaisi, ettei tällaisia metsäalueita tulisi raivata viljelysmaiksi eikä osoittaa laajempaan rakentamiseen. Merkintä ohjeistaa kuntien kaavoitusta, ettei alueille olisi suotavaa yleis- tai asemakaavoissa ohjata rakentamista.

Kuulostaa utopialta. Merkinnällä saataisiin kaksi kärpästä yhdellä iskulla: sekä hiilipäästöjen vähennys että monimuotoisuuden lisäys. Ja bonuksena vielä luontomatkailun vahvistuminen, sillä alueet ovat seutukuntien hienoimpia metsäalueita.

Valmisteluvaiheen tilaisuuksissa merkinnässä nähtiin myös kielteisiä piirteitä. Osa katsoi, ettei metsätalousalueille tarvita mitään uutta, epäselvää merkintää. Siinä nähtiin jopa piilosuojelun piirteitä. Epäiltiin myös, ettei merkintä toisi kaavoituksellista lisäarvoa, koska salomaita ei kaavoitettaisi muutoinkaan.

Kaavaehdotus on pian tulossa lausunnolle, jolloin eri tahojen kanta lopullisesti selviää. Valmisteluvaiheen foorumeissa saatiin kuitenkin oikaistua selviä väärinkäsityksiä, joten merkintää tuskin nähdään kauhukuvana, dystopiana.

Metsillä on suuri rooli hiilivarastona ja -nieluna. Niinpä Varsinais-Suomen ohella myös Uudellamaalla maakuntakaavaan on tulossa vastaavanlainen merkintä mutta astetta tiukempana, aluevarausmerkintänä. Selkänojaa tulee myös maan hallitukselta, sillä kaikki lääkkeet hiilineutraaliuden saavuttamiseen ovat tarpeen.

Harri Hänninen

Tutkija
+358 295 322 124
www

SHARE THIS