KAISA HERNE | 31. TOUKOKUUTA 2018
Deliberatiivinen eli puntaroiva demokratia on normatiivinen käsite, jolle ei ole kaikkien hyväksymää määritelmää. Se kuvaa sitä, millaista ihanteellinen demokraattinen päätöksenteko voisi olla. Käsitteen keskeisenä ajatuksena on, että demokraattisesti oikeutettu päätöksenteko edellyttää keskenään tasa-arvoisten ihmisten käymää keskustelua.
Tieteellisessä kielessä käytetään usein englannista lainattuja käsitteitä. Toisinaan käsitteitä ei syystä tai toisesta suomenneta, vaan englanninkielisestä termistä käytetään suomalaista versiota, esimerkiksi ”deliberaatio” (deliberation) ja ”deliberatiivinen demokratia” (deliberative democracy). Käsitteiden suomentaminen, kielenhuollon ohella, tavallisesti myös täsmentää käsitteen merkitystä. Saavuttaakseen tämän päämäärän suomennoksen on perustuttava termin merkityksen tarkkaan harkintaan.
Suomessa toimiva deliberatiivisen demokratian instituutti järjesti muutama vuosi sitten kyselyn siitä, miten termit ”deliberaatio” ja ”deliberatiivinen demokratia” pitäisi suomentaa. Ehdotusten joukossa oli mm. julkinen harkinta ja julkisen harkinnan demokratia, keskustelukansanvalta, dialogikansanvalta ja keskusteleva demokratia. Pertti Ahonen ehdotti puntarointia ja puntaroivaa demokratiaa tai kansanvaltaa.
Ahosen ehdotusta noudattaen PALO-tutkimushankkeessa termi deliberaatio on suomennettu puntaroinniksi ja deliberatiivinen demokratia puntaroivaksi demokratiaksi. Miksi sitten puntarointi mielestämme on osuvin käännös deliberaatiolle? Latinan ”deliberare” voidaan suomentaa punninnaksi, harkinnaksi tai pohtimiseksi, mitä voidaan pitää yhtenä perusteluna puntarointi-suomennokselle. Tärkeämpää on kuitenkin se, miten suomennos kuvaa termin demokratiateoriaan perustuvaa merkitystä.
Aluksi on todettava, että puntarointi ja puntaroiva demokratia on demokratiateoriassa ymmärretty useammalla eri tavalla, eikä kaikkien hyväksymää määritelmää termistä ole olemassa. Yksi määritelmä on seuraava: Puntaroivalla demokratialla tarkoitetaan demokraattista päätöksentekoa, jota edeltää määrätyt kriteerit täyttävä keskustelu. Oleellista on siis se, että demokraattinen päätöksenteko ei ole pelkkää äänestämistä, vaaleissa tai eduskunnassa, vaan että päätöksenteko perustuu keskusteluun.
Mikä tahansa keskustelu ei kuitenkaan ole puntaroivaa. Keskustelun on oltava tasa-arvoista, keskustelijoiden on kuunneltava ja kunnioitettava toisia keskustelijoita, omat näkemykset on perusteltava ja omia mielipiteitä on oltava valmis muuttamaan, jos toisten esittämät perustelut vakuuttavat siihen. Puntaroivaan demokratiaan liittyy siten ajatus siitä, että päätöstä pohditaan, eli puntaroidaan, kaikista mahdollisista näkökulmista. Puntaroivassa demokratiassa tehty päätös perustuu parhaisiin mahdollisiin argumentteihin, jotka selviävät, tai jotka muodostetaan, puntaroivassa keskustelussa. Puntaroiva demokratia korostaa perustelujen sisällöllistä pätevyyttä, muulla ei pitäisi olla merkitystä, esimerkiksi sillä, kuka perustelun esittää.
Puntaroiva demokratia on normatiivinen käsite. Se kuvaa sitä, millaista ihanteellinen demokraattinen päätöksenteko voisi olla, ei sitä, millaista todellinen demokraattinen päätöksenteko tällä hetkellä on. Puntaroivan demokratian keskeinen ajatus on, että ollakseen legitiimiä, eli oikeutettua, demokraattinen päätöksenteko edellyttää edellä kuvatun kaltaista keskenään tasa-arvoisten ihmisten käymää keskustelua.
Katso myös Kaisa Herneen videohaastattelu ”Mitä on deliberatiivinen demokratia?”.